YLEISVAIKUTELMA
Rhodesiankoira on keskikokoinen, hyvin tasapainoinen, voimakas ja lihaksikas koira. Se on sopusuhtainen, erittäin kestävä ja verraten nopeasti liikkuva. Siinä korostuu ketteryys, tyylikkyys, ja terve rakenne, ei massiivinen olemus. Rhodesiankoira on vehnänvärinen vaaleasta punaiseen. Hieman valkoista väriä rinnassa ja varpaissa hyväksytään. Rodun erikoisuus on selän kuvio, RIDGE, joka muodostuu vastakarvaan kasvavista karvoista. Se on rodun tunnusmerkki.

Thumban kanssa aloitimme heti pentunäyttelyllä 2006.
Kiitokset Marun omistajalle Miialle, joka auttoi viemällä Thumban kehään, koska minulta oli juuri silloin leikattu polvi ja könysin paikan päälle keppien kanssa. Pientä taukoa tulikin meille heti, kun polveni kuntoutuminen ei sujunutkaan ihan odotusten mukaan. Mutta onneksi jossain vaiheessa sain polveni siihen kuntoon, että pystyin juoksemaan kehssä, tämän jälkeen kävimmekin melko säännöllisesti näyttelyissä. Thumba on aina tykännyt esiintyä ja siksi näyttelyissä käymisestä tulikin meille oikein mukava harrastus. Thumbasta tuli kesällä 2009 Suomen muotovalio ja keväällä 2010 Eestin muotovalio. Nykyään käymme enään silloin tällöin verestämässä muistoja kehässä.

Maastojuoksua Thumba pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan kasvattajan Tainan luona Nukarissa. Isukki Maru näytti pennuille mallia miten homma toimii ja Thumba oli heti asiasta kiinnostunut. Sitten kun oli meidän vuoro kokeilla Thumba meni kuin vanha tekijä. Oli siis oppi mennyt heti perille. Seuraavalla kerralla Taina järjesti Isabis-maastokisat ja siitä se sitten lähti kun huomasin juoksun olevan niin mieleinen laji Thumballe.

Aloitimme keväällä 2008 Hyvinkäällä treenit ratajuoksulla. Aluksi teimme pelkkää suoraa, josta siirryimme harjoittelemaan kopista lähtemistä. Alussa jännitin mitenköhän mahtaa mennä kun portti lävähtää auki, mutta Thumba oli niin viehevarma, ettei mitään ongelmia ollut kopituksen kanssa. Kun kaikki sujuin hyvin, niin aloitimme koejuoksut. Todella hienosti meni ja Thumba sai heti kolmen koejuoksun jälkeen oman ratakilpakirjan. Ratakilpailuissa käytiin muutamia kertoja, mutta innostus vähän lopahti huonon osallistujamäärän takia.

Thumban ensimmäiset maastokilpailut olivat RR-maastomestaruus vuonna 2007, joissa poika juoksi Tulevaisuuden lupaus luokassa.  Hienosti poika aloitti kilpailunsa, voitti oman luokkansa ja näin ollen oli Tulevaisuuden lupaus 2007. Vuonna 2008 aloitimme varsinaisen kilpakauden, Thumban mittariin kun tuli riittävästi ikää. Alkuun menestys oli huima, koska poika voitti peräkkäin kolme ensimmäistä kilpailuaan. Näiden kisojen jälkeen RR-mssatomestaruuksissa tapahtui jotain odottamatonta. Tiesin, että jossain vaiheessa rhodet aloittavat oikomisen, olihan erittäin fiksusta rodusta kuitenin kyse. Poika vaan aloitti sen yllättävän pian, lähettäessäni Thumbaa tiesin heti, että se tekisi jotain typerää. Pää oli valmiiksi kääntynyt viieheenvetolaitteen suuntaan ja sinnehän se oli heti menossa. Melkein tuli päälleen sännätessä hiekkamontun alamäkeä sellaisella vauhdilla. Onneksi ei käynyt kuinkaan, ja matka jatkui tämän jälkeen sinne minne pitikin. Niihin kisoihin loppui hienosti alkanut voittoputki. Tämän jälkeen ollaan käyty kisoissa Suomessa ja Eestissä vaihtelevalla menestyksellä. Thumba on saanut kaksi Eestin sertiä ja yhden Suomen sertin tähän mennessä. Toivottavasti saadaan jatkossa riittävä sertimäärä kasaan, olisihan se hienoa saada niin lupaavasta pojasta Suomen- ja Eestin käyttövalio.

Vuonna 2010 keväällä RR-monttumestaruuskisoissa Thumba voitti hienosti ajalla 13.00, eli vauhtia pojalla piisaa.

Tämän laji on Thumban mielestä varmasti kaikkein kivoin harrastus.

( kuvat ottanut Irene Vinha )

Aloitimme Tumban kanssa pentukoulun keväällä 2007 Järvenpään koirakerholla. Alussa haasteellisinta oli saada pentu innostumaan tekemisestä minun kanssani, koska Thumba olisi halunnut mennä vain leikkimään muiden koirien kanssa. Muutaman kerran jälkeen onneksi poika tajusi, että tännehän ollaan tultu vaan ja ainoastaan treenailemaan. Tämän jälkeen alkoi homma sujumaan ja päästiin kivasti etenemään. Syksyllä 2007 siirryimme PK–tottistreeneihin. Muuttomme yhteydessä loppu keväästä 2008 tulikin pidempi tauko treenailusta, joka teki molemmille tosi hyvää.

Paussin jälkeen alettiin jonkun aikaa treenailemaan sunnuntaisin kilpailuun aikovien TOKO-ryhmässä ja torstaisin koirakerhon vetäjien omissa treeneissä. Kerran kuussa kävimme myös Heurekan kentällä yhdistyksen treeneissä. Näistä on ollut meille tosi paljon hyötyä ja tarkoitus olisikin mennä jossain vaiheessa kokeilemaan BH–koetta. Luulempa ettemme tule käymään toko-kokeissa, mutta koskaanhan sitä ei tiedä mitä tuleman pitää.

Koulutuksessa olen käyttänyt pelkästään palkkana nameja. Thumba ei juurikaan syty leluista, joten motivoiminen leikin avulla on ollu melkeimpä turhaa vaikka kuinka ollaan yritetty. Poika on aina ollut erittäin nopea oppimaan kaikki käskyt, mutta myös kiinnostus niihin on luppunut nopeasti. Treenit on pidettävä aina lyhyinä ja mielenkiintoisina, eikä toistoja saa olla liikaa. Olemme joutuneet myös matkan varrella jonkin verran korjailemaan alussa tehtyjä virheitä, mutta nykyään alkaa jo aika hyvin sujumaan ja motivaatio onkin taas löydetty pitkän ajan jälkeen. 2009 syksy/talvella vuokrasimme Pinjan kanssa aina silloin tällöin Porvoon hallia treenejämme varten. Tämä oli erittäin mukavaa koirista sekä ohjaajista, mukavuuden haluisia kun molemmat ovat. Kevät/kesä 2010 ollaan treenailtu melkeimpä vaan kotosalla, koska neljän koiran kanssa se vaan on niin paljon helpompaa. Tulee tehtyä treenejä säännöllisesti ja treenit pysyvät riittävän lyhyinä. 

Agilityn aloitimme syyskuussa 2008 Hyvinkään Koirapalvelu MarPet:in alkeisryhmässä. Vetäjänä toimi silloin Miira Rauhamäki. Innostuimme lajista niin, että olemme suorittaneet kolme seuraavaa kurssia, jossa meillä on toiminut ohjaajana Aino Pikkusaari. Laji on todella haasteellista myös ohjaajalle, joka tekee siitä niin mielenkiintoista. On ollut todella ihana huomata miten Thumba innostui esteistä. Teimme suht helppoja ratoja ja valssia harjoiteltiin tiiviisti. Keppejä ja kontaktiesteitä olemme myös pääseet kokeilemaan jonkin verran. Silloin tällöin vuorasimme Henriikan kanssa Hyvinkään haliia omia treenejämme varten.

Nykyään olemme pitäneet pitkä paussin tästä niin ihanasta lajista. Kaikkeen ei vaan tunnu olevan enään aikaa, mutta toivottavasti jossain vaiheessa pääsemme ainakin silloin tällöin omaksi iloksi treenailemaan.

Syksyllä 2009 aloitimme Thumban kanssa jälki- ja esineruututreenit. Jälki meni alusta lähtien erittäin hyvin, pojalla vaan tuli jossain vaiheessa keppien merkkamiseen kyllästyminen tai sitten itse jälki oli niin paljon kivempaa. Onneksi saimme tämän korjattua keppitreenillä. On todella ilo nähdä miten koira osaa käyttää nenäänsä niin hyvin. Toki joskus on ollut haasteellistakin jäljellä, varsinkin 2010 kesällä, kun hellettä piisasi ihan riittämiin. Kuivuus teki tehtävänsä ja vanha jälki oli erittäin vaikeaa koiralle. Tämä ilmeni Thumban toistuvalla merkkailulla ja läähättämisellä jäljellä. Välillä tuntui, että olisi parempi lopettaa jäjlen ajaminen siihen paikkaan. Olisikin varmaan ollut viisainta heti ensimmäisen kepin löydettyä palkata koira ja viedä pois jäljeltä, mutta ei. Vedettiin jälki kokonaan loppuun, ihan kuutta keppiä Thumba ei kylläkään nostanut jälleltä. Seuraavalla kerralla tehtiin erittäin helppo ja motivoiva jälki pojalle. Nyt syksyllä olisi tarkoitus päästä tekemään useammin jälkitreenejä.

Esineruuden kanssa meillä onkin ollut 2009 loppu syksystä vaikeuksi, eikä nyt kesälläkään ole näköjään muutosta tapahtunut. Alussa Thumba oli innostunut, mutta nykyään ei millään ole edes kiinnostunut lähtemään etsimään esineitä ruudusta. Kylläkin löydettyään esineen tuo sen innokkaasti minulle. Tämän asian parantamisessa meillä on paljon tehtävää.