YLEISVAIKUTELMA
Rhodesiankoira on keskikokoinen, hyvin tasapainoinen, voimakas ja lihaksikas koira. Se on sopusuhtainen, erittäin kestävä ja verraten nopeasti liikkuva. Siinä korostuu ketteryys, tyylikkyys, ja terve rakenne, ei massiivinen olemus. Rhodesiankoira on vehnänvärinen vaaleasta punaiseen. Hieman valkoista väriä rinnassa ja varpaissa hyväksytään. Rodun erikoisuus on selän kuvio, RIDGE, joka muodostuu vastakarvaan kasvavista karvoista. Se on rodun tunnusmerkki.

Amanin kanssa aloitimme näyttelyissä käymisen heti, kun saimme Saksasta pojan paperit. Muutaman kerran Amani ehti pentuna kehään, kun jo oli aika siirtyä junnuihin. Ystäväni Janica on esittänyt poikaa enemmän kuin minä itse ja poika menee oikein hienosti myös toisen esittämänä. Muutaman kerran kävimme pyörähtämässä naapuri maassamme Virossa, erittäin hienosti meni ja pian Amanista tulikin Eestin junnuvalio. Sertejä poika ei ole vielä Suomesta onnistunut saamaan vaikka ihan kivasti on muuten mennyt. Aika näyttää miten menee ja pysyykö tämä niin mukava harrastus mieleisenä Amanista.

Amanin kanssa kävimme Hyvinkäällä pentutreeneissä. Amani kyllä innostui vieheestä, mutta saatuaan kiinni vieheen pomppasi kilometri sotalla pois vieheeltä. Hieman jännitti mikä ihmeen juttu tuo oikeen oli. Vaikka minä leikin vieheellä, ei poika ollut halukas tulemaan vieheelle. Myöhemmin viehe ei ole ollut enään niin pelottava ja poika lähtee mielellään vieheen perään. Kerran olemme kokeilleet Hyvinkäällä juosta parin kanssa, mutta ainakin vielä vieheen edelle menee leikki toisen koiran kanssa. Tämä myös nähtiin kerran Viron maastoissa. Alkuerässä parina juoksi Thumba, joka pinkoi omia menojaan ja Amani yritti pysytellä perässä, mutta finaalissa pilasi oman ja parinsa juoksun. Lähettäessäni poika oli jo valmiusasemissa lähtemään parin kiinniottoon. Onneksi pari ei ollut kiinnostunut leikkimisestä Amanin kanssa ja poika tajusi lähteä ajamaan viehettä. Viimeisessä kaarteessa taas lamppu syttyi pojan pääsä ja pitihän kaunista tyttöä jäädä odottelemaan, kun toinen hitaammin perässä tuli. Tämä oli Amanin ensimmäinen kisa ja siitä poika saikin sitten diskin. Saapi siis nähdä miten jatkossa tämän lajin kanssa käypi, mutta ainahan sitä on kiva käydä treeneissä kokeilemassa.

Amanin kanssa aloitimme tottiksen Järvenpään koirakerhon penturyhmässä. Amani oli heti alusta asti hyvin oppivainen ja ahneen pojan kanssa oli helppo tehdä töitä. Myös kentällä pystyimme leikkimään lelun kanssa, kylläkin erittäin lyhyitä pätkiä. Amani on niitä harvoja rhodesiankoiria, joita ei paljoa vesisade treeneissä haittaa, ennemminkin tänä kesänä poikaa haittasi kuumuus. Tuntui, ettei virtaa ihan riittänyt tarpeeksi treenailuun. Amani ei ole mikään järisyttävän ketterä ja nopea liikkeissään, joten se näkyy myös pojan tekemisessä. Pääasia on, että meillä on hauskaa ja yhteistyö pelaa.

Amanin kanssa aloitimme kesällä 2009 agilityn Aino Pikkusaaren treeneissä. Alkuun olimme omalla tunnilla ja jonkin ajan kuluttua siirryttiin samaan treenivuoroon Thumban kanssa. Amani oppi esteet hyvin, mutta ei vielä mennyt niitä kovin nopeasti ja ketteräsi. Varsinaisiin ratojen tekoon emme vielä päässet, kun myös Amanin kanssa jouduimme ajan puutteen takia pitämään pidempää paussia tästä lajista. Toivottavasti myös joskus tulevaisuudessa pääsisimme jonnekkin treenailemaan tätä lajia omaksi iloksi.

Amani kanssa olemme harrastaneet jälkeä viime syksystä asti. Alkuun aloitimme makkaruuduilla ja siitä pikku hiljaa siiryimme tekemään metsään jälkeä. Amani tekee edelleen ihan helppoja jälkiä, koska emme ole kovin ahkerasti treenailleet. Kepit ovat nousseet ihan hienosti ja "nenääkin" poika osaa jo käyttää. 

Esineruutu aloitettiin ennen jälkeä, alkuun poika ei ollut kovionkaan innostunut menemään etsimään ruudusta mitään, mutta suht pian tajusi homman nimen. Ruutuun lähdetään, muttei millään mega vauhdilla. Poika tuo kyllä ihan mielellään löytämänsä esineen minulle.